keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

tapahtui 10.7.2010:

Aamuyön vähäiset unet keskeytyivät kun pari tuntia aiemmin vastuuttamamme vahti ilmoitti hylkeistä. Reipas joukko hylkeitä ui keulamme edesssä selvästi veneen reitistä häiriintyneinä. Samoin tein Marja teki havainnon valaista. Pian ymmärsimme että olimme ajaneet keskelle aamiaista.




Joukko valaita ajoi vesisuihkuin yhteen kalaparvea, jota ahdistivat ilmasta runsas joukko veden pintaan syöksyviä lintuja. Pakoon ajamamme hylkeet olivat ilmeisesti olleet aamiaistarjouksen innoittaminen kärkkymässä osuuttaan saaliista. Nyt jos koskaan sydän lähti pamppailemaan yli reelin. Näytelmää kesti siihen asti kunnes pohjoiseen hitaasti etenevä veneemme vihdoin ohitti aamiaisriehan ja näytelmä jäi vain ikuisesti mieleen vanaveden suunnassa horisontissa näkyvinä vesisuihkuina.


Saimme veneeseen myös kyytiläisen pikkukajavan laskeutuessa kuivattamaan höyhenpukuaan mesaanimaston puomille. Lintu sai välittömästi ansaittua huomiota.







Aamulla 0845 laivan aikaa, 0645 UTC ylitimme 80 astetta pohjoista leveyttä. Tuuli oli täysin tyyntynyt ja meri oli lähes peilityynti.








Valaiden aamiaisen keskeytyessa olimme ottaneet mukaan suuren parven lintuja, joka asettui nyt kellumaan veneemme tuntumaan. Uimatikkaat laskettiin veteen osa uimisesta innostuneita pulahti mereen.






Tapahtumaa juhlittiin myös valokuvin ja onnitteluin unohtamatta rommiryyppyä.









Tästä eteenpäin matka olikin sitten yhtä etelänreissua.

tapahtui 11.7.2010:

Paluumatkan tärkeimpä kohteita oli Magdalenefjorden. Siellä turistit ovat vierailleet jo 1800-luvulla. Ensimmäisen kerran vuonoon on matkattu eri arvioiden mukaan jo 1600-luvun alussa, jolloin Barenzin retkikunnan uskotaan tehneen ensimmäisen tunkeutumisen valaita kuhisevaan vuonoon. Vuonoon laskeutuu neljä eri jäätikköä, joiden reunasta lohkeilee jäätä veteen.




Ajoimme vuonon perälle väistellen isompia ja pienempiä jääpaloja vuoronperään vasemmalta ja oikealta. Jäälauttojen turkoosi väri oli todellinen huomion kiinnittäjä muun maiseman harmaan sävyisessä paletissa. Jäät sulivat alati rasahdellen ja kaikkialla kuului sulaveden lorina.


















Nousimme maihin suojellun valaanpyyntiaseman alueella jonka uunin rauniot todistivat valaan rasvan keittämisestä 1600-1700-luvulla. Valaanpyynti on vaatinut aikanaan myös veronsa, josta merkkinä oli vanha hautausmaa, josta ikirouta nosti jo muinoin haudattuja kalmoja takaisin päivänvaloon.





Turistivirtaa oli valvomassa myös viranomaisten edustajat ja maihinnousuamme turvasi mukanamme ollut kivääri patruunoineen. Samaan aikaan meidän kanssa lahdella oli risteiljä, josta oli purkautunut joukko saksalaisia ja italialaisia turisteja.





Ennen kuin lähdimme pois lahdelta nautimme veneessä illallisen. Tämän jälkeen vene suunnisti vuonon suulta takaisin saariston etelään johtavalle reitille ja matka takaisin Longyearbyeniin saattoi alkaa.






Olimme päättäneet vieraille vielä Ny-Ålesundissa jonne saavuimme keskellä aamuyötä. Kiersimme kylän ja päädyimme minnekäs muualle kuin kylän baariin. Saamamme vihje piti paikkansa ja baari oli todella auki. Niin se tapaa olla kerran viikossa. Ja olihan meno tässä kaiketikin maailman pohjoisimmassa baarissa.




Paluumatkaa teimme voimistuvassa vastatuulessa ja lisää paluun ankeutta toi tuulen mukana ajoittain satanut räntä. Olimme olleet lähes tauotta liikkeessä ja se alkoi tuntua jatkuvana väsymyksenä, vaikka toki vapaavahti oli varattu levolle. Oli vain käynyt niin, että valaat löytyivät vapaavahtimme aluksi ja näin unet jäivät vähiin sekä myös saapuminen Magdalenefjordiin osui vapaavahdin ajaksi. Sen verran toimintakykyä vielä oli että vastatuulen voimistuessa saimme riittävästi purjeita jotta matka eteni kohti määräsatamaa.

0 kommenttia: