keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

tapahtui 8.72010:

Karhusaarelta lähdön jälkeen tuulet voimistuivat tunti tunnilta. Kun vahtimme ajovuoro jälleen koitti, oli tuuli voimistunut jo yli 15 sekuntimetrin. Sää oli muuttunut koko ajan harmaammaksi ja säännöllisin väliajoin keulan eteen ajautui toistuvia tiheitä sumupankkeja. Lopulta vettä satoi kaatamalla ja tuuli ryntäsi ajoittain puuskissa yli 19 metriin sekunnissa.

Edellinen vahti oli jo nostanut keulakannelle koottua genoaa merestä, mutta meidän vahdissa genoa putosi useiden metrien matkalta veteen. Veden täyttämän genoan nostaminen keulakannelta osoittautui raskaaksi ja voimia vaativaksi operaatioksi. Kolmen vartin ponnistelujen jälkeen purje oli takaisin keulakannella ja kädet tyhjentyneet viimeisistäkin voimista. Koetus veroitti sillä keulakannella työ kylmässä saattoi kädet vapisemaan ponnistuksesta ja henki salpautui jäämeren märkien aaltojen vyöryessä yli varusteiden.

Vene rullasi raskaasti aallokossa ja ohjaaminen oli jo voimia vaativaa. Mesaanipurje oli laskettu alas, mutta tästä huolimatta vene tuntui edelleen pyrkivän nousemaan tuuleen. Ajoittain, suuren aallon heittäessä perää, oli ruori minuuttikaupalla aivan työskentelyalueen laidassa. Vahtimme lopussa genoa putosi jälleen mereen ja tällä kertaa molemmat vahdit nostivat purjetta keulakannella. Lopulta kun purje viimein saatiin jälleen sidottua keulakannelle oli kaikki kannella olleet oppilaat pahoin kastuneet kannelle vyöryvistä aalloista.

Työ kannella oli kuitenkin tilanteessa välttämätöntä ja vahingoilta vältyttiin. Avomeriosuus ilman maan suojaa jatkui ponnistelujen jälkeen turvallisesti sekä kansi että miehistön turvallisuus varmistettuna.

Sää parani kun kurssi vei veneemme Huippuvuorten eteläisen kärjen ohituksen jälkeen suojaan idästä puhaltavalta tuulelta. Iltaa ja yötä kohti tuuli heikkeni ja vaimeni muutaman metrin tuuleksi jolloin matkaa ryhdyttiin jouduttamaan moottorilla. Sään nopea vaihtuminen yllätti kaikki. Vahdit vaihtuivat ja kaikkien mieli koheni sitä mukaa kun keinunta ja aaltojen iskut veneeseen vähenivät.


Illalla vahdit kohtasivat myös vastaan ajelehtivia jään paloja joka valpastutti tähystäjiä. Sää koheni keskiyötä kohti ja vahdin vaihdon aikaan aurinko paistoi pilvien välistä ja kimmelsi meren aalloilla horisontissa.






Matkan raskain osuus päättyi kun saavuimme Longyearbyyn vuonooon ja kiinnityimme kaupungin vierasvenelaituriin. Kaupungissa aloitimme veneen korjaus- ja huoltotyöt. Osa miehistöstä lähti hankkimaan veneestä vielä puuttuvaa rommipulloa ja miehistö matkasta vielä puuttuvaa asetta. Standby vahti aloitti valmistamaan illallista ja vene miehistöineen aloitti huoltotoimien myötä palautumisen raskaasta meriosuudesta.

Illan aikana kaikki pääsivät käymään myös sataman huoltorakennuksessa suihkussa, joka oli tervetullut usean päivän purjehduksen jälkeen. Suihkun jälkeen oppilas-miehistö suuntasi vielä kaupungille ja istuimme yhdessä Svaldbar nimisessä kapakassa parin oluen verran ennen nukkumaan menoa.

0 kommenttia: